Sukeltelua

Kuvatuskiini ehdotettiin
kuvaa purkista ja tölkistä.

Vähälukuinen, mutta sitäkin ansiokkaammat Itikoiden tutkistelijat! On jälleen uuden blogitekstin aika. Edellisestä onkin vierähtänyt hetki, koska pääasiassa puolustuvoimat.

Tämän tekstin piti ilmestyä jo viikko sitten, mutta edellä mainittu syy on hidastanut pursuavaa tekstin tuottoani. Lupasin kertoa edellisessä postauksessa muutakin kuin historiaa, mutta nyt tuleva on jo mennyttä. Joutunen siis kertomaan menneet tulevana. Ottakaamme tämä kaikki aikamatkailun kannalta ja sukeltakaamme menneeseen tulevaan!

Monipuolisuusmies Aaron yhdessä Rovastinkiven
kanssa musisoimassa.

Palttiarallaa viikko sitten, eiku siis ensi tiistaina (muistanette edellisestä kappaleesta, että kirjoitan menneen tulevana. Joku äidinkielen taitaja ja kielten hallitsija tietänee tällaiselle jonkun äärimmäisen hienon ja sivistävän sanan.) lähden harjoittelemaan sotimista melkein viikoksi Vuosangan metsiin, mutta sitä ennen kerron teille, hyvät lukijat, mitä viikonloppuna 19.-21.4. tapahtuu tai on jo osittain tapahtunut.
Porukat on ulkomailla ja talo on ollut tyhjänä. Mutta nyt se jälleen suorastaan läikähtelee nuoresta elämänilosta ja voimasta! Veljeni, varsinainen velho mieheksi, on kutsunut pikku ystäviämme koolle ja yllätysvieraita on luvassa myöskin. Toisaalta onko ylläripyllärivieraita, jos heistä tietää jo? No, emme saa takertua ns. lillukanvarsiin, vaan jatkakaamme urheasti sukeltamista!

Naiset ensin Pappilanniemen jäille.

Yleisön pyynnöstä: päivän asu.

Toisaalta todellisuudesta, toisaalta asennevammastani johtuen minulla on tunne, että Kajaani elää sittenkin hetken jälleen, vuosien jälkeen. Ja siitä iloitsen! Kulutammehan arvokasta nuoruuttamme mm. oleskelemalla kotonamme,  geokätköilemällä Kajaanin linnanraunioilla ja sivistäen itseämme linnan tyrmässä ja suuressa katottomassa ja seinättömässä salissa, sekä Pappilanniemessä rovastinkivellä nuotiolla kastelemalla kenkiä uusien fb-profiilikuvien ottamisen ja suklaabanaanien paistamisen lomassa! Ainiin, olin unohtaa ne ainakin 700 grammaa karkkia Makuunista ja bisneslounasta kaupungilla. Lisempääkin tapahtumia viikonlopulta olisi, mutta jättäkäämme ne hämärän peittoon. Eihän kaikkea kannata kertoa heti kättelyssä!

Tässä oli äärimmäisen ja suorastaan häpeällisen vähän sanallisia otteita huikeimmista hetkistä ja tulevista tapahtumista mutta väsyneenä tekstin tuottamiseni on vähäistä. Ja olihan se kaikki jotenkin sanoin kuvailematontakin!
Valitettavasti joudun toteamaan näin tulevaisuuden nähneenä, että kuvamateriaalia kaikesta mitä teimme, ei tule tänne päätymään syystä tai toisesta, mutta joitamia palasia pääsette tutkistelemaan ja arvostelemaan! Tarpeen vaatiessa voitte pyytää lisää.

Piilomainonta

Näin tekstin loppuun haluaisin, lukijoita aktivoidakseni, niin sanotusti heittää pallon teille blogitekstien suhteen. Jos haluatte jostain tietystä, mieltänne hivelevästä tai askarruttavasta aiheesta kannanottoni kirjallisesti tahi kuvallisesti, tai jopa peräti molempia ilmaisumuotoja käyttäen, niin kommenttikenttä on erittäin vapaa kaikille! Toki saatan suodattaa aiheita hitusen. Olen aika huono kertomaan esimerkiksi Kiinan asemasta markkinatalouden kiemuroissa viime vuosituhannen alussa tai kuminan käytöstä makaronilaatikon teossa Baltian maissa. Mutta rohkeasti ideoita esiin!

Kesää kohti reippain mielin lukijat hyvät!

Plokia, legendaa ja historiaa

Hyvät ystävät ja kylänmiehet!

Olette saapuneet plokiin, jonka perustaminen vaati vuosia, joten tervetuloa! 

Kaikki enemmän tai vähemmän hienot tarinat, esitelmät ja sensellaset jutut vaatii aina alkuun palan historian siipien havinaa. Ottakaa hyvä asento ja nauttikaa tästä samoin kuin yläasteen historian tunneista!

Kuten sanottu, blogin tekemisen ajatus heräsi joskus vuosia sitten, kun nuorena miehenä innostuin valokuvaamisesta. Verraten lyhyessä ajassa kaikki paikat alkoivat pursuta sangen sekalaista kuvamateriaalia. Pitäähän tosiaan kuville joku muukin käyttötarkoitus olla kuin koneen muistintäytteenä, fundeerasi Osku, kun kuvien tarkoitusperää penättiin. 

Suorastaan intoa pursuten syöksyin tietokoneelle ikioma blogi silmissä kiiluen! Hetkessä mieleeni iski kuitenkin epäilys. Entä jos en sittenkään? Ja sitten en. Blogiajatus hautautui jonnekkin mielen syövereihin vuosiksi. 

Kunnes sitten blogiprojekti ikään kuin vahingossa tuli esille jo joissakin piireissä legendaksi muodostuneella Kuusamon reissulla. Silloin hetken mielijohteesta ja porukan paineesta päätin pistää blogin pystyyn.

Ja nyt, arvoisat blogin lukijat ja sen historian tuntijat, olette tämän sosiaalisen median muodon, jos ei nyt aivan ytimessä, niin ainakin pinnassa sitten.

Joku kuitenki joskus kysyy, että mistä lienee peräisin otsikko "Itikoita".
Vastaus: En tiedä, pohdin tänään samaa itsekin.

Velvollisuuteni on laittaa tänne kuvakin, kun kerta historiapläjäyksessä kuvatuksistani kerroin:

Pesäkolo-mökki legendaariselta Kuusamon reissulta.

Seuraavassa, postaukseksiko näitä nyt sanotaan, kerron kukaties muutakin kuin menneitä!

Eli siis, tervetuloa toistekin vierailemaan itikoiden parissa!