sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Sekametelisoppa

Huhhuijakkaa!

Hitaasti, mutta äärimmäisen varmuuden vallassa lisääntyy blogitekstieni määrä. Postausaiheita riittäisi varmasti miljoona! Puolustusvoimat, joista kukaan tuskin haluaa kuulla mitään. Muoti, josta en todennäköisesti osaa sepostaa sanaakaan kunnolla. Koulumotivaatio, joka ei ole ajankohtainen näin koululaisten kesäloman alussa, ymym! Ei ole helppoa tämä bloggaajankaan arki..
Dokumentaarinen kuva Puolangan Hepokönkäästä.

Tekstihuolissa rypeminen on kuitenkin kohtuullisen rankkaa, jopa kukaties rankempaa kuin uiminen Hepokönkään melkeimpä jäähileisessä vedessä. Paino sanalla melkeimpä. Tästä syystä, välitön rypemisen lopettaminen ja tekstin suora suoltaminen käyntiin!
Kerron teille, halusitte eli ette, missä ja mitä on tapahtunut edellisen veneen tervaamisen jälkeen ja kukaties mitä tulee tapahtumaan vielä tästä eteenpäin. Odotatte sitä kuitenkin, ehkä hienoisella innolla, tai... Noniin, myötähäpeällä. Oli miten oli, nyt tarkkana lukemaan!

Välikommenttina mainittakoon, luulen, että ainakin puolet lukijoistani on jo melkein heittänyt tietokoneensa seinään, koska ei jaksa lukea jaaritteluani. Tykkään jaaritella, koittakaa kestää. Koitan päästä asiaan kohta!

Noniin. viime postaus oli venetervan katkuinen. Tästä tulee sekametelisoppa. Ensiksi lisään siihen ruudinkatkua. Puolustusvoimat järjestivät taistelijoilleen raittiin viikonlopun luonnon helmassa Rovajärvellä Trombi13-harjoituksen merkeissä (Sivistysaukon täyttöaines). Minä ja 5900 taistelijaa samassa metsässä ja en nähnyt yhtään, kuvitelkaa, yhtään vihollista! Lukuunottamatta 5 lentokonetta. No, ei se mitään. Nautin auringosta, hyvästä seurasta ja luonnosta. Ja leikin sotaa.


Partio siirtymässä Trombi13-harjoituksessa Rovajärvellä.
(Kuva otettu kasisatasella Lumialla)
Toiminnantäyteisen pelastusoperaation päätähdet toiminnassa .
Tulin sodasta, säilyin hengissä, haavoittumattomana, ruskettuneena, rötvänneenä ja ennenkaikkea pölyisenä! Karistettuani taistelun tomut päältäni, valmistauduin 3 viikon gineksen loppuun ja siirsin olomuotoni Helsinkiin viikonlopuksi. Hyvä loppu viikolle, etten sanoisi.
Muutin veljeni Stadiin, asuin sisareni perheessä (kiitos heille yösijasta ja laatuseurasta!), kulutin aikaani niin sanotusti hengailemalla ystävieni kanssa ja söin huonosti. Varmasti ensimmäinen, ja toivottavasti viimeinen kerta että söin reissulla huonosti! Asialle on mielestäni patofysiologinen selitys. Vatsa. Tyhjä, mutta kipeähkö masu!
Vastuksista välittämättä tallailin taateleita viikonlopun läpi edellä mainittujen tapojen lisäksi juhlimalla ylppäreitä, pelastamalla avaimia hissikuilusta, pelailemalla biitsiä ja porisemalla.

Suorittaessamme operaatiota "Hissikuilun avain" tein havainnon, johon en voi olla ottamatta kantaa. Kukaan, ei kukaan baarista kotiin könköilevä, jolta kysyimme, kantanut mukanaan ilmastointiteippiä! Järkyttävää. En tiennyt, että ihmiset valmistautuvat noin huonosti baarireissuilleen. En harrasta baareja, joten voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että itsellänikään ei ollut ilmaria takataskussa, saati autossa.
Hätähän ei kuitenkaan ollut sen näköinen, vaan punainen ja pyöreä. Lähdimme ostamaan kyseistä ihmeainetta ja hetken kikkailun päätteeksi, saimmekin kouraan järisyttävän kallista teippiä ja avaimet pelastuivat ongenvapa+patteri+ilmari-kombinaatiolla! Elämä hymyili avaimen omistajille entistä kirkkaammin pelastusoperaation päätteeksi.

Kesä on fillaroinnin aikaa!

Menin viikonlopun jälkeen kasarmille takaisin viikoksi vain tehdäkseni ei mitään. Aika kului ja yllätys yllätys, jälleen koitti viikonloppu! Sen piti olla rauhallinen kotiviikonloppu.. Mitäs vielä. Melkein yliaktiivinen Kajaanin kaveriporukka pursuili ideoita ja ajatuksia tekemisestä ja kaikesta sensellaisesta. Mutta mitäs tuosta! Kivaahan se vain oli. Mainittakoon kesän ensimmäinen kalareissu ja Puolangan hepoköngäs! Pisteet ropisevat kyseisille asioille! Muutama kuva ehkä kertoo loput mitä jäi kertomatta, koska en jaksa enää kirjoittaa enempää.
Osa vähäisestä, mutta maukkaasta ruuastani.

Nyt ollaan jännän äärellä! Äiti langan päässä.
Kesän ensimmäinen kalareissu, Helene ja itikoita Nuasjärven rantamilla.

Joona ylittää jokea turvautuen sateenvarjoon ja matkasauvaan Hepokönkäällä.

Pekko naatiskelemassa omalla vastuulla Hepokönkään putouksen nurkilla.
En sitten vieläkään kirjoittanut muotipostausta, vaikka sitä joillekin lupailin jo. Ehkä joskus sitten.. Mutta tulevaisuudessa saatte maistella ja haistella reissupostausten myötä Euroopan tuulia, suoraan toiminnan ytimestä!

Lähden kuluttamaan viimeiset kaksi viikkoa palveluksestani! Palatkaamme astialle uusia kokemuksia mukanamme. Molskista!