Veneterva ja sen keväinen käytäntö

Uskoisin, että tarkkanäköisimmät ja teräväpäisimmät lukijat arvaavat postauksen aiheen. Voitte olla ylpeä itsestänne, jos arvasitte! Koen, että velvollisuutenani on kertoa teille veneen tervaamisesta. Asunhan tervansoutajien maakunnassa, ja jokainen itseään kunnioittava Itikoiden kirjoittaja tervaa kaksi venettä keväässä! Jos ehtii.

Tervavene loistaa kilpaa auringon kanssa.  Tilanne veneelle 1-1.

Tosiaan, asiaan. Aiheena on siis terva ja sen käyttö venettä tervatessa keväisen aurinkoisessa säässä, lokkien kirkuessa ja jäiden sulaessa suorastaan silmissä ja korvissa. Joku äkkinäinen voisi miettiä, miksi yleensä ottaen tarvitsee sulattaa jäitä korvissa tai silmissä, mutta sekin on varmasti tarpeellista, tarpeen niin vaatiessa! Ei kylläkään ole sellaista tarvetta sattunut kohdalle, ainakaan vielä. Paitsi kerran tai kaksi korvaan ei olisi ollut pahitteeksi laittaa jäitä.. Kukaties kuulette moisesta arvoituksellisesta tapahtumasta joskus tulevaisuuden historiapläjäyksessä! Mutta nyt harhauduimme aiheesta sivupoluille.

Tosiaan, yritetään toisen kerran asiaan! Tervaaminen siis kannattaa ajoittaa kevääseen. Kuivuminen on silloin tällöin kaikista nopeinta ja veneiden tervaamisaika on ollut jo iät ja ajat keväisin. Tämä taas johtunee siitä, että veneet lasketaan vesille keväällä, ainakin täällä Suomen kamaralla, jossa jää peittää lainehtivia vesiä sangen pitkät ajanjaksot vuodesta. Ilmoitusluontoinen asia, tuo edellinen virke, koskapa olen saanut tietää, että blogiani on katsottu jopa aina kaukaisesta Intiasta asti! Olen siitä suorastaan yllättyneen iloinen!

Edes lipputangon vinoilu ei saa estä
tervaamista!

No, joka tapauksessa jatketaan. Mainittakoon ikään kuin ohimennen, että lasikuituvenettä ei ole mikään pakko tervata. Tervaaminen sopii kaikista parhaiten puuveneelle. Näin ainakin olen käsittänyt kuunnellessani vanhojen tervakonkareiden tervaamiskeskusteluja.

Jokainen on todennäköisesti joskus maalannut jotain pensseleillä. Tervaaminen tapahtuu, ainakin minun oppimallani menetelmällä, hyvin samantapaisin elkein. Otan tervaa, (johon itse sekoitan mineraalitärpättiä, koska isä ja tervapurkki minulle näin opettivat) sekoitan tervaa ja sivelen tervaa, suorastaan tylsän tavallisella pensselillä, kohteeseen. Tässä tapauksessa pääasiassa veneeseen. Rapatessa tosin roiskuu ja vähintään käteni tuoksuvat, suojakäsineistä huolimatta, tervalle vähintään vielä huomenna.

Kun olen tervannut kipponi yltäpäältä, mutta ehdottomasti vain ulkopuolelta, olen tyytyväinen. Ihastelen lopputulosta, haistelen tervantuoksuista tuulta ja nautin keväästä! Suosittelen erittäin paljon ja lämpimästi jokaiselle, se on suorastaan terapeuttista.

Suomen kansan suussa kulkee sanonta: "Se oli sitä aikaa, kun miehet olivat rautaa ja veneet puuta." Oletan, että nämä oman aikansa teräsmiehet ovat tervanneet veneensä ihka aidolla suomalaisessa korvessa poltetulla tervalla!

Kuvassa esiintyvä siivekäsparka ei ole millään lailla osallinen
tapahtumiin, vaikka lajitoverinsa kirkuvatkin veneitä tervatessa.

Allekirjoittanut toivottelee kaikille oikein tervantuoksuista jatkoa!

Allekirjoitus: Osku