Extremeurheilua ja ruisleipää

Oikein hyvää mitälie vuorokaudenaikaa!

En edes muista tarkalleen mistä kaikesta olen luvannut kirjoittaa blogipäivitystä, mutta älkäätte huolestuko, vaikka tälläkään kertaa ei tulisi mieliaihettanne. Vaikka kaikkihan urheilusta pitävät! Tai ainakin tietävät mitä se on.

Siirrytään silti hetkeksi toiseen aiheeseen.

Leipomo Oululainen mainostaa varmasti maanmainiota Reissumies-ruisleipäänsä suorastaan tajunnanräjäyttävällä mainoslauseella "Toiset on luotuja kulkemaan."

Tämä sai minut ajattelemaan. (En saa massia Oululaiselta vaikka mainostankin tässä heidän ruisleipäänsä..)

Euroopankiertueeni jälkeen pohdin aihetta nähtyäni tämän näyttävän mainoslauseen Kesäkadun varressa Helsingissä. Olisiko minullakin kunnia kuulua tähän kunniakkaaseen kulkevaisten porukkaan? En siis tarkoita mitään Reissumies-ruisleivän tekijägängiä tai muuta sen sellaista, vaan todellisia Reissu-Lassen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kristian_Relander) perinteen seuraajia! Vastaus edellä esittämääni kysymykseen on vielä kohtalaisen avoin, mutta jäljitän vastausta herkeämättä!

Nuoriso suorittamassa siirtymistä kajakeilla jossain Puulavedellä.

Osviittaa kysymyksen vastaukseen voi kuitenkin antaa se, että viime reissustani, joka suuntautui Puulavedelle melomaan, on kulunut nyt jo vajaa kuukausi ja suunnittelen jälleen uutta reissua ja toinen pidempi ulkomaanmatka on jo melkein varattu! Paino tosin hyvin voimakkaasti sanalla "melkein".

Kajakit kantavat yleensä melojia. Joskus kuitenkin
melojat kantavat kajakkeja.

Mutta nyt haluaisin jakaa kaikille melomisreissun riemukasta sanomaa! Mikä jäi matkasta päällimäiseksi? Lihaskivut. Kuukausi melonnan jälkeen istun edelleen niskat ja hartiat niin jumissa, etten voi päätäni kunnolla kääntää. Noniin, se oli kevennys. Tosiasiassa mieleen jäi halu koettaa uudestaan! Seuraavaksi ihan joki/koskimelontaa. Siitä tulee varppina hurjaa!

Sain siis olla aikonaan nuorena miehenä suorastaan timanttisella melontareissulla mukana. Lähdimme melomaan Puulavedelle nyt jo ansioituneella melojien joukolla. Völjyssä meillä oli allekirjoittaneen lisäksi Simo, Pertti, Linnea, Kattis ja Niko. Voitte siis kuvitella mitä siitä tuli. Maaginen reissu tietenkin!

Saimme Nikon kanssa heti alkuun loistavan lähdön ja ajoajan Puulaveden rantamille ja pääsimme lopulta vesillekin. Taisteluparini Simon kanssa teimme melontahistoriaa omalta osaltamme kauhoessamme valtaisassa meren.. No, tässä tapauksessa järvenkäynnissä peräsin rikkoutuneena! Ymmärrättehän miten vaarallista ja nopeatempoista urheilua melominen noissa olosuhteissa on?!

Kuvassa suoritetaan retkeilyvarustuksen vertailua.

Useimmiten meloen, mutta hetkittäin kajakkeja kantaen ja jopa ihan muuten vain kävellen taitoimme matkaa Puulaveden maisemissa. Kohtasimme matkalla hirviömäisiä punkkeja, riippumatoista kiinnostuneita lintubongareita, kuikkaperheitä, ynnä muuta jännää ja mielenkiintoista. Kaikkia näitä vaaroja uhmaten selvitimme reittimme ilman sen kummempaa panikointia. Itse vain hieman jännitin miten punkin kävi, kun sen niin kovakouraisesti poistin jalastani.

Tällaista kokemusta rikkaampana on hyvä jatkaa matkaa melomisen ja retkeilyn saralla.

Maantie on kova kävellä, sanoo lauluntekijä.
Nuoriso suorittamassa siirtymistä jonnekin sumun noustessa pelloille.

Riippumatto ja nukkuja bongattu kuusikosta Puulaveden tietämillä.

Extremelajista toiseen on hyvin helppo hypätä, ovathan useimmat tällaiset lajit varsin lennokkaita muutenkin. Nyt hieman kosketusta sitten sellaiseenkin vesileikkiin kuin purjelautailu.

Nimimerkki Juha74 kirjoittaa sangen säväyttävästi pakkotoisto.com nettisivustolla purjelautailun vivahteista: "Purjelautailu on niitä urheilulajeja, joista kaikilla yli 40-vuotiailla on mielipide, ja suurin osa alle 20-vuotiaista haluaisi kokeilla. Keski-ikäisten traumaattiset kokemukset lajin parissa ovat parinkymmenen vuoden takaa mökkijärviltä, nuoremmat taas ovat nähneet taivaskanavilta purjelautojen hurjaa akrobatiaa talon kokoisten aaltojen seassa." (http://www.pakkotoisto.com/muu-urheilu/92463-lajiesittely-purjelautailu/)

Kyllä, talonkokoisista aalloista oli puhe.. No, kivaa se on silti! 

Näinhän se menee, että velipojan kanssa isäpapan vanhoilla surffivermeillä sitten päätettiin siirtyä sisävesiltä Kainuun meren tyrskyihin kokeilemaan olisiko meistä talon kokoisten aaltojen kesyttäjiksi! Olemmehan lilluneet surffilautojen päällä ulkomaisissa suolavesissä aaltojen armoilla aikaisemminkin, joten hurjat syystyrskyt eivät meitä estäneet, vaan pelotta kaarroimme hyvin palvelleen Toyota "Gorilla" Corollani hiekkarannan kultaiseen lämpöön!
Armas peltilehmäni muuten sai uuden hyvän ja ystävällisen kodin Varsinais-Suomesta, tästä Miskalle suuri kiitos! Uskon kykyihisi Gorillan kaitsijana!

Aaltojen koko tosiaan vastasi pientä omakotitaloa. Oikeastaan aika todella pientä, noin nukketalon kokoista. Samalla se kuitenkin tarjosi meille huikeita kokemuksia purjelautailun puolelta elokuun viilenneessä järvivedessä! Teknisten ongelmien ja yhden hävitetyn puukon jälkeen purjekin nousi vedestä ilman sen suurempaa ongelmaa. Purjeet pullistellen lähdimme vesille vuorotellen. Ja vuoron perään kaatuilimme tasapainon menettäneinä järven ystävälliseen syleilyyn onnellisena vauhdin ja auringon tuomasta vapaudesta!
Tällaisen hurjan session päätteeksi on hyvä kyykistyä kavereiden kanssa nuotion ääreen palelemaan illan viiletessä ja auringon laskiessa. Mikäs sen mukavampaa? Kyllä extremeurheilu on sitten mahtavaa!

Mitä?! Tää kuvahan on varppina suoraan jostai Havaijilta!

Tässä kaikki tällä erää!

Uusiin kuviin ja tunnelmiin palataan seuraavassa postauksessa, joka tulee ties milloin.


Niskat kipeänä tekstiä kirjoitellen: -Osku-